Heippa taas. Musta tuli toistamiseen kummitäti tänään ja onneksi poika sai normaalin nimen eikä näitä nykyajan hirviöitä. Kiitokset voileipäkakusta ja maittavista nauruista :)

Heti kotiin päästyäni sai korkkarit kyytiä suoraan päin eteisen seinää. Ei muuta ku lenkkarit jalkaan ja pururadalle koirien kaa,tuli sitten siinä mentyä sellasta vauhtia et nyt on pakko olla hetki aloillaan(kuten näkyykin). Oon ylpee ittestäni miten oon saanu näit kuntopiikkejä monta kertaa viikossa! Vanha sohvaperuna ja sipsipossu löytyykin nyt kolmetoista kiloa hoikempana pururadalta. Ihana olo ollut nyt jokaisen lenkin jälkeen et enää ei edes ole paha olo mitenkään. Keskikesällä on sitten vielä hienompaa kun sillon noi viileät after jog-suihkut tuntuu paremmilt :) En malta odottaa! Kirjolohisiivukin ottaa nyt uunissa hiukan väriä ylleen,nam.

Olis tarkotus mennä viäl töihinki tänään. Nyt ainakin jaksaa kun tietää miten on jo tänään tehny jottai hyödyllistä. En voi olla ajattelematta kummipoikaani,kyllä hänest pelimies tulee kun jo tätinsä paidannappei kovin availi pikku kätösillään :) Odotan taas mitä mahtaa ens viikko tuoda tullessaan kun ois luvassa pienimuotoista esimieskoulutustaki parina päivänä. Keskiviikkona saaki sit raataa 11 tuntii,mut toivottavast näkyy sen mukasest palkkapussis. Autolaina ois kiva maksaa nopiaan takas.

Uskomatonta,että sain jotain tällaista aikaseksi. Jo etukäteen anteeks et kirjotan turkkulaisest,mut minkäs sitä luonteelleen mahtaa:) Ihana päivä ulkona,oikeen tuntee ittensä laiskaks kun vaa istuu koneen äärellä.
En oikeen tiiä mist aloittais. Tuntuu miten vasta nyt tässä iässä alkaa elämä,hieno fiilis. Sinkkuna nyt neljättä kuukautta ja pahin taitaa olla ohi. Kai sanonta "kevättä rinnassa" voi olla tottakin,tuntuu kuin olis uudelleensyntynyt ensimmäisten leskenlehtien tahtiin.

Uusi ihastus jo löydetty ja kovin pidän peukkuja pystyssä. On aivan outoa tuntea lämpöä pitkästä aikaa toista kohtaan... Tässä on nyt jotain meneillään tai sitten kaikki lässähtää jo alkutekijöihinsä. Kai meissä kaikissa asuu pieni pessimisti? Menipäs tää äkkiä tunnetouhottamiseks. Hyvä minä.

Ihana elämänalkukin saa huomenna nimen. Paras ystävä pyys mua kummiks. Enhän siitä puhelusta ilman itkua selvinny. Toinen paras ystävä odottaa ja poika sieltäkin tulossa,ihanaa! Jälkimmäinen on vaan ällöttävän onnellisesti naimisissa,myönnän olevani kateellinen koska itse pelkään liikaa avioliittoa. Kohta on hyvä aika ruveta kattomaan vaatteitaki sinne ristiäisiin,aika loppuu kohta..

Tulevaisuudessa tuun varmaan kirjoittelemaan enemmänkin pahoina päivinä,jolloin en halua vaivata kavereita asioillani,onhan heillä omatkin murheensa. Kattoos ny miten turkkulaiselt ruppee juttu luistaan.